BEEP! Tiedät sen tunteen. Istut väsyneenä Vargbergetin tuvassa napostelemassa evääsi. Jo olet mennyt pitkään, pidemmin kun koskaan ennen. Huh-huh kun olet kovis! Tätä et olisi uskonut itsestäsi. Jalat painavat, ihan hemmetisti. Niin painaa mielikin. ´Jaksanko enää?´ ajattelet. Lämmin sauna houkuttelisi. ´Entä jos kuitenkin yrittäisin?´ Alle minuutin aikaa päättää. Itse asiassa enää kolmekymmentä sekuntia, ennen kun lehmänkello soi ja seuraava kierros alkaa. Voi vitsi, kun tekisi mieli mennä! Mutta miten jos uuvut totaalisesti? Tai tunnin aika menee umpeen?

”Tuu nyt! Kyllä sä vielä pääset yhden kierroksen!”, huutaa kaveri, joka seisoo ulkona rapuilla odottamassa sinua. Hänen kannustava huutonsa ja muistot yhteisistä kokemuksistanne reitiltä; höpöttäen, nauraen, toisensa tsempaten, ikuisuuden tuntuvalta kestävän hiihtomäen kiiveten, saa sinut parempiin ajatuksiin ja nopeammin kun jänistä jahtaava susi lennät ylös istumapaikastasi tuvasta ja ulos lähtökarsinaan ystäväsi viereen. Kling-Klang! Ennen kun olet ehtinyt sanoa ”Yksi, kaksi, kolme, Saunaa” ajanottaja Juha helisee välineensä ja lähdette kulkemaan kaverin kanssa reitin muiden kilpailussa jäljellä olevien juoksijoiden yhdessä.

´Missä tuo mukava komistus, jonka kanssa juoksimme edellisen kierroksen´ ajattelet kun poljette ystävän kanssa ensimmäisen loivan alamäen Vargbergetin tuvan pihalta soratielle, ennen kun käännätte oikealle järveä kohti. Kysyt kaveriltasi, joka tietää vastata, että tyypin vatsa oli alkanut vaivata ja hän päätti sen takia pelata turvallisesti ja jätti juoksunsa kesken tauolla. ”Ikävä kuulla! Paranemista hänelle!”, vastaat, kuten komistus kuulisi sinua, ja tunnet saman tien itsesi onnelliseksi, että pystyt vielä liikkumaan vaivatta, vaikka monessa paikoissa painaa väsymys. Tunnet myös ylpeyttä siitä, että olet saavuttanut asettama tavoitteesi juosta 12 kierrosta, eli 50 mailia. Vitsi kun olet kovis! Ja niin on kaverisikin.

Kohta kuutamo nousee taivaaseen ihailtavaksi, luomaan entistä ikimuistoisemman tunnelman ensimmäisestä Backyard Ultra-juoksustanne. Ette vaihtaisi juuri nyt mihinkään maailman rikkauksiin tätä hetkeä vastaan. ”Oli hyvä päätös lähteä mukaan Monbu:hun!”, riemuitset lapsellisen innokkaalla äänellä kaverillesi. Kaveri hyräilee myönteisesti ja nyökkää hymyillen takaisin. Elämä kulkee tässä ja nyt Vargbergetin soratiellä Middle of Nowhere Backyard Ultran 13:lla kierroksella. Vielä sen yhden kierroksen jaksat.